Teräsvaarista E-P:n paras elokuva, Varma merkki kahmi palkintoja

                                Voimanostaja Esko Ketolasta (vas.) tehty dokumenttielokuva
                                valittiin  Etelä-Pohjanmaan parhaaksi elokuvaksi 2015-2017.
                                Tyttärenpoika Janiv Oskar (oik.) oli toinen ohjaajista.

KALEVI-PALKINTOJEN VOITTAJAT 2018

Eteläpohjalaisen elokuvan Kalevi-palkinnot 2018 jaettiin Alavuden Kino Kyntäjässä Su.22.4.2018 järjestetyssä Kalevi-gaalassa. Ehdolla palkintoihin oli yksitoista vuosina 2015-2017 valmistunutta julkista levitystä saanutta elokuvaa.

Palkinnot jakautuivat neljälle elokuvalle Varma merkki 7, Teräsvaari 4, Exclusion 3, Hukkakaurat 1

1. Paras elokuva: Teräsvaari (Mättö Media Oy & ISLE)

2. Ohjaus: Marjo Viitala (Varma merkki)

3. Käsikirjoitus: Marjo Viitala (Varma merkki)

4. Miespääosa: Nicklas Pohjola (Varma merkki)

5. Naispääosa: Liisa Nikula (Varma merkki)

6. Miessivuosa: Seppo Koivisto (Hukkakaurat)

7. Naissivuosa: Irina Kunnari (Varma merkki)

8. Kuvaus: Lauri Harju (Teräsvaari)

9. Äänisuunnittelu: Ville Katajala (Varma merkki)

10. Leikkaus: Jussi Rinta-Opas (Teräsvaari)

11. Musiikki: Jarkko Hietanen (Exclusion)

12. Lavastus: Tuulia Jalava ja Marjo Viitala (Varma merkki)

13. Pukusuunnittelu: Beac Dean (Exclusion)

14. Erikoisefektit: Beac Dean (Exclusion)

15. Dokumenttielokuva: Teräsvaari (ohj. Janiv Oskár ja Terhi Romo)

Vuoden uroteko: Tammisunnuntai 1918

Vuoden elokuvateatteri: Kino Kyntäjä Alavus

Eteläpohjalaisen elokuvan Hall of Fame: Antti Tuuri ja Hannu-Pekka Björkman

Etelä-Pohjalaisen elokuvan edistämisyhdistys ry:n puheenjohtaja

Harri J. Panula iloitsi uusien elokuvien suuresta määrästä

Kalevi-gaalassa Alavuden Kino Kyntäjässä.

Antti Tuuri ja Hannu-Pekka Björkman Hall of Fameen

                                Antti Tuuri (vas.) ja Hannu-Pekka Björkman pääsivät mukaan
                                eteläpohjalaisen elokuvan kunniagalleriaan.

Etelä-Pohjalaisen elokuvan edistämisyhdistys ry on valinnut kaksi uutta elokuvataiteen parissa ansioitunutta eteläpohjalaistaustaista henkilöä Hall of Fameen Kalevi-gaalassa Alavudella 22. huhtikuuta 2018. Tähän kunniagalleriaan on nostettu kirjailija-elokuvakäsikirjoittaja Antti Tuuri ja näyttelijä Hannu-Pekka Björkman

.

Kirjailija Antti Tuuri on syntynyt Kauhavalla v. 1944. Häntä voi syystä pitää Etelä-Pohjanmaalle sijoittuvan kirjallisuuden ja elokuvataiteen keskeisenä ikonina.

Antti Tuurin lapsuudenmaisemat muuttuivat usein maanmittausinsinööri-isän työpaikkojen vaihtuessa. Tie vei Lieksan, Kauhavan ja Lohtajan kautta Lappajärvelle. Lukion kaksi ensimmäistä lukuvuotta kuluivat Pietarsaaressa, mutta huikentelevaisen elämän mahdollisuudesta huolestunut isä pakotti poikansa Vimpeliin, jonka yhteiskoulusta Antti kirjoitti ylioppilaaksi v. 1963.

Antti Tuuri pääsi seuraavana vuonna opiskelemaan Teknilliseen korkeakouluun, josta hän valmistui graafisen alan diplomi-insinööriksi v. 1972. Iloista opiskelijaelämää toivonut Tuuri sanoo lähteneensä enemmän teekkariksi kuin insinööriksi. Hänen ensimmäisiä julkaisufoorumeitaan oli legendaarinen Äpy-lehti, mutta esikoisromaani Asioiden suhteet (1971) ja kaksi novellikokoelmaa (1971, 1972) seurasivat pian perässä.

Tuurin tuotanto on hengästyttävän laaja ja kunnioitusta herättävä. Tähän mennessä mekaanisella kirjoituskoneella on taottu 53 romaania ja novellikokoelmaa, noin sata kuunnelmaa, neljä librettoa, 12 dokumenttia, historiikkia ja tietoteosta, 15 näytelmää sekä 14 filmikäsikirjoitusta ja tv-näytelmää. Taitava ja tuottelias kirjailija on kerännyt 18 palkintoa, joista mainittakoon Lakeuden kutsusta v. 1997 saatu Finlandia-palkinto, Pohjanmaa-romaanista v. 1985 annettu Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto ja vuoden 2009 Aleksis Kivi –palkinto

.

Antti Tuurin yhteistyö elokuvaohjaaja Pekka Parikan kanssa alkoi v. 1981 käsikirjoituksella viisiosaiseen sarjaelokuvaan Vanhempi veli, ja se huipentui Tuurin tuotannon suurmenestyksiin Pohjanmaa (1988) ja Talvisota (1989).

Nämä Kauhavaa ja ylipäänsä eteläpohjalaisuutta kuvaavat blockbusterit saivat jatkoa Lauri Törhösen käsikirjoittamasta ja ohjaamasta Amerikan raitista v. 1990 ja Ilkka Vanteen Lakeuden kutsusta (2000). Kirjailijan läheinen suhde elokuvaan on viimeksi todistettu taitavina käsikirjoituksina luontodokumenttiin Järven tarina (2016), draamadokumenttiin Tammisunnuntai 1918 ja kuusi Jussi-palkintoa juuri kahmineeseen Antti-Jussi Annilan ohjaamaan Ikitiehen (2017).

---

Viime vuoden parhaana kotimaisena elokuvana palkittu Ikitie toi jälleen saman produktion pariin Antti Tuurin ja Hannu-Pekka Björkmanin. He tutustuivat aikanaan Lakeuden kutsun kuvauksissa.

---

Hannu-Pekka Björkman syntyi Kannonkoskella v. 1969, mutta muutti perheensä kanssa Ilmajoelle  kolmivuotiaana. Orastavat näyttelijänlahjat huomattiin jo Ilmajoen Palonkylän ala-asteella, mutta tulevalle uravalinnalle tärkeä kimmoke oli variksenpelättimen rooli paikkakunnan lukion Ihmemaa Ozissa.

Äidinkielenopettaja Antti Välimäki veti harjoitusten tauolla Hannu-Pekan syrjään ja ilmoitti opiskelijalla olevan näyttelijän jalat. Opiskelijan ihmetellessä opettaja jatkoi: ”Sinä et puhu ja kävele yhtä aikaa. Sinä kävelet. Pysähdyt, puhut, ja sitten taas kävelet. Sinulla on näyttelijältä vaadittava rytmitaju.”

Asia konkretisoi silti vasta vuosien kuluttua erilaisten työtehtävien jälkeen. Kun Jack Meatbeat & the Underground Society –bändin kitaristi luopui soittajan haaveistaan, oli aika hakeutua teatterin pariin. Lahden kansanopiston näyttelijälinjan ja Helsingin Ylioppilasteatterin kautta miehen tie vei Teatterikorkeakouluun, josta hän valmistui vuonna 1997.

Björkman on kansallisfilmografia Elonetin mukaan ollut näyttelijänä 58 elokuva- ja tv-tuotannossa, Internet Movie Databasessa näyttelijäkrediittejä on 70 aina tv-sarjoista Hovimäki ja Tahdon asia elokuviin Ikitie ja 95. Ennen joulua ensi-iltaan tulee draamaelokuva Ihmisen osa, joka perustuu Kari Hotak   aisen menestysromaaniin, ja jossa Hannu-Pekalla on päärooli.

Björkman sai kuukausi sitten Jussi-palkinnon parhaasta miessivuosasta Ikitie-elokuvan Kallosena. Hannu-Pekka Björkmanin meriitteihin kuuluu myös parhaan miespääosan Jussi-palkinto vuodelta 2006 elokuvassa Eläville ja kuolleille. Hänet on palkittu myös parhaan näyttelijän palkinnolla Mediawave-festivaaleilla Unkarissa v. 2010 roolisuorituksesta elokuvassa Haarautuvan rakkauden talo.

Hannu-Pekka Björkman on juuri palannut näyttelijäksi Suomen kansallisteatteriin. Hänen viisivuotinen pestinsä Teatterikorkeakoulun näyttelijätyön professorina päättyi helmikuussa.

Junttikauhun odottamaton helmi***½

                                Oudon maalaisyhteisön jäseniä Kyrsyällä.

Kotimaisen elokuvan lajityypeistä kauhu on jäänyt aika lailla lapsipuolen asemaan elokuvatuotannoissa. Siksi onkin riemastuttavaa, että elokuvateattereihin on saatu outo ja vinksahtanut, mutta samalla laadukas junttikauhuelokuva. Yhdysvalloissa oppinsa saaneen Roope Oleniuksen Kyrsyä – Tuftland (2018) on mainio pienen budjetin indie-elokuva raikkaine uusine näyttelijöineen.

Varsin karsealta kuulostava Kyrsyä on saanut nimensä sulkavalaisesta kylästä. Sinne elokuvan tapahtumat eivät kuitenkaan sijoitu. Elokuva sai maailmanensi-iltansa joulukuussa Yhdysvalloissa, jossa se palkittiin parhaasta ohjauksesta Austinin Other Worlds –festivaalilla sekä parhaana fiktioelokuvana Arizonan Underground Film Festivalilla. Kyrsyän on käsikirjoittanut, ohjannut ja tuottanut Roope Olenius.

Elokuvan päähenkilö on tekstiilialan opiskelija Irina (Veera W. Vilo), jonka parisuhde on kariutunut ja lupaava kesätyöpaikka mennyt sivu suun. Elämäntilanteeseensa kyllästynyt neito ottaa vastaan kesätyön hämäräperäisestä Kyrsyän metsäkylästä, jossa asuu eristäytynyt ja perinteitä vaaliva pieni kyläyhteisö.

Kyrsyäläiset kasvattavat lampaita ja harjoittavat pienimuotoista kotiteollisuutta. Miehet käyvät metsällä ja kalassa, naiset hoitavat lapset ja kodin. Kaupunkielämään ja oravanpyörässä juoksemiseen kyllästynyt Irina tuntuu aluksi sopeutuvan hyvin yhteisöön, vaikka sen eriskummalliset tavat hämmentävätkin nuorta naista. Ruokarukous on erikoinen, samoin arkipäivän tervehdys ”Terve ja etukäteen moi”.

Irinan tukena muutoksessa on ystävällinen Maaria (Saara Elina), joka toimii nuorisovastaavana vähäväkisessä kylässä. Miehistä Pertti (Miikka J. Anttila) on oudon kiinnostunut Irinan asioista, epäsiistit Severi (Ari Savonen) ja Jalmari (Janne-Markus Katila) itse Irinasta.

Vähitellen päähenkilö tulee tietoiseksi siitä, että hänelle on varattu kylässä tekstiilitehtaan kesätytöstä jyrkästi poikkeava rooli. Trillerin ainekset alkavat tiivistyä, unen ja valveen tilat sekoittua, eristäytyneisiin yhteisöihin liittyvät voimakkaat seksuaaliset patoumat purkautua. Irina tempaistaan mukaan tapahtumien ketjuun, hiljalleen eskaloituvan kauhun julkituloon, kun kylän salaisuudet paljastuvat.

Kyrsyän esikuvia ovat Rosemaryn painajaisen (1968) ja Uhrijuhlien (1973) kaltaiset kauhuklassikot, mutta mukaeltuna. Roope Oleniuksen ohjaustyö on varmaa. Alun japanilaistyyppinen äänimaailma, rauhallinen kuvarytmi, esinemaailman aikatasojen sotkeminen ja hailakat värit johdattelevat katsojan hitaasti avautuvaan aavemaiseen tunnelmaan. Neea Viitamäen Kyrsyä-nimiseen näytelmään pohjaava käsikirjoitus on monipuolinen ja teemoiltaan rikas.

Katsoja voi kokea Kyrsyän agraariyhteisön raivostuttavan takapajuiseksi ja miesvaltaiseksi, ja sen tavat yliampuvan junttimaisiksi, mutta se sallittakoon kauhuelokuvalle. Tätä ongelmallisempia ovat näyttelijöiden keskinäiset tasoerot. Veera W. Vilon ja Saara Elinan roolityöt kantavat silti elokuvaa hienosti eteenpäin kohti yllättävää loppua.

Kyrsyä - Tuftland on mainio esikoisohjaus ja mustaa huumoria tihkuvan junttikauhun valkea helmi - ja kenties tuleva kulttileffaklassikko.

Elokuvan trailerin löydät tästä:

Kauhun kevyt kosketus**

                                Nukkekasvoinen tappaja (Emma Bellomy) piinaa elokuvassa
                                amerikkalaisperheen kapinoivaa teinitytärtä (Bailee Madison).

Y-Kinon kevään neljän kauhuelokuvan sarjan avasi ohjaaja Johannes Robertsin The Strangers – Pray at Night (2018). Kyseessä on jatko-osa kymmenen vuoden takaisella kulttileffalle The Strangers (2008), jossa nuoripari joutuu kolmen naamioituneen hahmon vainoamisen kohteeksi. Sama teema on keskiössä myös jatko-osassa.

Elokuva alkaa lupaavasti.  Pakettiauto lipuu pimeässä syrjäiselle leirintäalueelle Kim Wilden kasarihitin Kids in America soidessa. Asuntovaunussa asuva nainen havahtuu Nukkekasvoisen naisen (Emma Bellomy) läsnäoloon. Samoihin aikoihin Pin Up-naamarilla verhottu tappaja (Lea Enslin) painautuu naisen aviomiehen vuoteeseen. Naamioituneet tappajat hoitavat pian ensimmäiset uhrinsa.

Elokuva etenee amerikkalaiselle pientaloalueelle. Siellä nelihenkinen perhe on lähdössä viemään kapinoivaa ja pahantuulista teinityttö Kinseytä (Bailee Madison) yksityiskouluun kasvamaan. Baseball-kentältä haetaan mukaan myös vastahakoinen teinipoika Luke (Lewis Pullman), joka lopulta lähtee mukaan äiti Cindyn (Christina Hendricks) ja isä Miken (Martin Hendersonin) mieliksi.

Pitkän matkan vuoksi perhe päättää pysähtyä yöksi Gatlin Laken leirintäalueelle, jossa he tietävät saavansa yösijan Marvin-sedän luota. Tämä on jättänyt tervetuloviestin kauppaan nelikolle, joka suuntaa tyhjälle asuntovaunulle asettautuakseen yösijoilleen. Pian oveen koputetaan ja Nukkenaama kysyy jo ykkösosassa kuullun kysymyksen ”Onko Tamara kotona?”. Saatuaan kielteisen vastauksen pimeässä piilotellut tappaja poistuu paikalta.

Perheeseensä suivaantunut Kinsey haluaa hetkeksi irti holhouksestaan ja poistuu myöhäisillan pimeyteen. Luke lähetetään hänen peräänsä. Kun kaksikko pian löytää murhatun Marvinin vaimoineen, kauhuelokuva pyörähtää todella käyntiin. Naamioituneen naiskaksikon täydennysmieheksi liittyy kirvestä heiluttava Säkkipää (Damian Maffei). Jahti on valmis alkamaan…

The Strangers – Pray at Night muistuttaa kliseineen 1980-luvun slasher-kauhuleffoja. Teräaseet kiiltävät yön pimeydessä, neonvalot hohkaavat, psykopaatit metsästävät viattomia uhrejaan, jotka ravaavat kauhuissaan ympäri leirintäaluetta piilopaikkoja etsien.

Elokuvan ongelmat liittyvät ennalta-arvattavuuteen ja ohueksi käsikirjoitettuihin henkilöhahmoihin. Säikyttelykohtauksia on sen verran tiheään, ettei katsoja ehdi vaipua kauhuelokuvan pelottavaan tunnelmaan. Elokuvan uskottavimmat henkilöhahmot ovat teinityttö Kinsey ja hänen äitinsä Cindy, jota näyttelevä Christina Hendricks nousi maailmamaineeseen kiitetyssä ja palkitussa television draamasarjassa Mad Men. Luke ja Mike jäävät rooleissaan varsin yksiulotteisiksi.

Jos alkuperäinen The Strangers oli kelpo slasher-kauhun uranuurtaja, jää sen jatko-osa todennäköisesti usvaan tässä elokuvalajissa.

Elokuvan trailerin löydät tästä: