löytävät jotain outoa avaruustutkimuskeskuksesta.
Kauhufantasian mestarin Guillermo
del Toron uusin elokuva The Shape of
Water (2017) on erinomainen, mutta samalla hämmentävä elokuva. Leffa on
leivottu klassikkoelokuvan aineksista: mielenkiintoisesta juonesta,
kovatasoisista näyttelijäsuorituksista, loistavasta kuvauksesta ja ehjästä
tarinankerronnasta. Täytyy vain toivoa, että tämä sadunomainen 13 Oscarin
ehdokas vetää väkeä kauhavalaiseen sohvateatteriin.
Meksikolaisohjaaja tunnetaan parhaiten fantasiaelokuvastaan Pan’s Labyrinth (2006). Muutaman
epätasaisen filmin jälkeen ohjaaja tuntuu osuneen kultasuoneen. ”Veden muoto”
on hallittu, romanttinen ja oudon eroottinen filmi, jonka sadunomaisuus
viehättää katsojaa. The Shape of Wateria voi pitää elokuvalajien cocktailina.
Se on sekoitus kauhua, draamaa, satuelokuvaa, musikaalia, sci-fiä ja
tummasävyistä film noiria.
Elokuva sijoittuu vuoden 1962 Baltimoreen, kylmän sodan
huipennusvuoteen, jolloin Kuuban ohjuskriisi oli syöstä planeettamme kolmanteen
maailmansotaan. Tapahtumien keskiössä on Occam-niminen avaruustutkimuskeskus,
jonne tuodaan Amazonjoesta pyydystetty vesiolento (Doug Jones). Hirviöksi leimattua olentoa säilytetään suuressa
vesitankissa.
Tutkimuskeskuksessa siivoojana työskentelevä mykkä Elisa Esposito (Sally Hawkins) on elämässään yksinäinen. Hänen ystäviinsä kuuluvat
vain tomera musta työtoveri Zelda Fuller
(Octavia Spencer) ja naapurissa
asuva homoseksuaali mainospiirtäjä Giles
(Richard Jenkins), josta aika on
ajamassa ohi.
Monille laitoksissa työskenteleville Elisa on käytännössä
näkymätön - ja hierarkian alimmalla
portaalla. Hän löytääkin yllättäen vesiolennon. Kaksi mykkää löytävät keinonsa
kommunikointiin ja sitä mukaa yhteyden. Kun siivooja saa kuulla laitoksen
suunnitelmista hankkiutua vesiolennosta eroon, hän ryhtyy valmistelemaan sen
pelastamista. Elisan ja vesiolennon kiintymyssuhde syvenee lopulta rakkaudeksi.
Elokuvan hirviömäisin hahmo ei kuitenkaan ole vesiolento,
vaan sen vanginnut turvallisuuspäällikkö eversti
Richard Strickland (Michael Shannon). Strickland piinaa ja
pahoinpitelee vesiolentoa julmasti. Tilanne vain mutkistuu, kun elokuvaan
ilmestyvät Neuvostoliiton palkkaamat vakoojat.
Eversti on leffan hahmoista yksiulotteisin ja vastenmielisin.
Shannon kuitenkin täyttää hienosti paikkansa pahiksen roolissa alusta elokuvan
loppumetreille asti.
”Veden muodon” upeimman näyttelijäsuorituksen tekee Sally
Hawkins, jonka sanaton ja viittomin kuorrutettu roolityö on Oscar-ehdokkuutensa
ansainnut. Hänen eleensä, ilmeensä ja kehonkielensä tuovat vaivattomasti esiin
niin suuren pelon kuin epäitsekkään rakkauden. Hänen ja vesiolennon syleilyissä
ja rakkauskohtauksissa on outoa erotiikkaa enemmän kuin monissa
kassamagneettielokuvissa.
Mieleenpainuvia ovat myös Richard Jenkinsin sympaattinen Giles,
ja Octavia Spencerin Zelda, joka pitää terhakkaasti kurissa myös laiskanpulskan
miehensä Brewster Fullerin (Martin Roach).
The Shape of Waterin keskeinen sanoma on erilaisuuden
hyväksymisessä ja ennakkoluulojen torjunnassa. Elokuvaan tuovat oman
kauneutensa kuvaaja Dan Laustsenin
taidokas kameratyö ja Alexandre
Desplatin sadunomaisuutta tähdentävä orkesterimusiikki. Viittä tähteä "Veden muoto" ei saavuta. Kylmää sotaa on kuvattu viime aikoina del Toron elokuvaa paremmin eikä katsoja kykene aivan täysin samastumaan fantasiamaailman hahmoihin.
Elokuvan traileri:
