lauantai 13. tammikuuta 2018

Harrastajanäyttelijöiden voimannäyttö***

                                               Kauhavalaiset harrastelijanäyttelijät tekivät
                                               lyhytelokuvan kansalaisopiston ohjauksessa.

Kauhavan Y-Kinossa sai joulukuun lopussa ensi-iltansa lähinnä Kauhavalla kuvattu maalaiskomedia Muistoseurat (2017). Lyhytelokuvasta on nopeasti tullut yksi kauhavalaisen elokuvateatterin katsotuimmista leffoista. Suosion ovat taanneet leppoisa tarina, tutut maisemat -  ja erityisesti tunnetut paikalliset harrastelijanäyttelijät.

Ohjaaja Katja Kujalan esikoisteos perustuu Järvilakeuden kansalaisopiston rehtori Leea Kedon noin kymmenen vuotta vanhaan kuunnelmaan. Siihen tehtiin jonkin verran päivityksiä, kun Keto muokkasi kuunnelman näytelmätekstiksi, jota käytettiin  käsikirjoituksen pohjana lyhytleffalle. 
Muistoseurat kuvattiin noin viikon aikana eri puolilla Kauhavaa heinäkuussa 2017. Kuvauksesta ja leikkauksesta vastasi alan ammattilainen Pekka Pohjoispää, joka muutama vuosi sitten veti Elokuvakaupunki-projektia Kauhavalla.

Elokuvan kertojana toimii epämääräisissä oloissa kuollut Antero (äänenä Teemu Hakala). Härmäläisen Anteron pitkäaikainen haave oli meno limusiinilla Kauhavan juhannusjuhlille. Niinpä vainajan veli Kale (Jarmo Kumpula) ja ystävänsä Pena (Jouko Mäkinen) lähtevät kiertämään juhannusjuhlia köyhän miehen limusiinilla toteuttaakseen vainajan tahdon
.
Autoon pakkautuu aluksi myös Kalen ja Antero äiti Lempi (Tuula Kuoppala), jolle uuden Kauhavan muodostaminen 2009 on kova pala. Lempi jättäytyy kuitenkin pian kyydistä Härmän kylpylässä, jossa häntä viihdyttää auervaaramainen mies (Seppo Väkeväinen). Autokyytiin nousevat matkan varrella myös Anteron leski Maire (Mari-Elina Kottari) ja Oulusta oleva runoilija Torsti (Raimo Peltola). Kun mukaan saadaan vielä virkaheitto pappi Kaarina (Tuija Ahola), on elokuvan ydinkaarti koossa.

Muistoseurat on pohjalainen tie-elokuva. Limusiini vie juhannusjuhliin, hetkeksi Seinäjoellekin. Pääosin pyöritään kuitenkin nyky-Kauhavalla. Katsojan mielenkiintoa pitää yllä harrastajanäyttelijöiden ohella kuvauspaikkojen tunnistaminen.

Antero saa muistoseuransa, mutta matkan varrelta vainajasta paljastuu yllättäviä, jopa dramaattisia asioita.

Muistoseuroissa viehättää paikallisuus ja mainiot harrastelijanäyttäjät. Arvostelijalle jäivät erityisesti mieleen Kalea näyttelevä Jarmo Kumpula, limusiinikuskina hääräävä Jouko Mäkinen, papinroolin sisäistänyt Tuija Ahola ja omalaatuista Torstia näyttelevä Kalevi Peltola. Ammattilaisuutta tuo elokuvaan Pekka Pohjoispää, jonka kuvaus ja jälkikäsittely ovat laatutyötä.

Noin 10 000 euron minibudjetilla on saatu aivan kelpo komedia aikaan. Lyhytelokuvan käsikirjoitus jää hieman keskinkertaiseksi eikä Muistoseurojen musiikki tai äänimaailmakaan sytytä. Kyse on resursseista. Jotenkin tuntuu siltä, että elokuvan harrastelijanäyttelijöistä olisi ollut otettavissa enemmänkin irti. Toivottavasti Muistoseurojen suosio siivittää tekijäkaartin uusiin ulostuloihin tulevaisuudessa.


Paikallisesti on hienoa myös kauhavalaisten antama tuki elokuvalle. Muistoseuroja oli toteuttamassa kymmeniä ihmisiä ja käytännön asioissa auttoi 50 henkeä. Kökkähenkeä parhaimmillaan!

Elokuvan traileri:


sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Riemastuttavaa hurrihuumoria****

                                Solsidanin pariskunnat Fredde ja Mickan sekä Anna ja Alex
                                ovat kokoontuneet joulunviettoon, kun uutispommi putoaa.

Ruotsalainen tv-sarja Solsidan - Onnea onkimassa ehti valloittaa humoristisella otteellaan monen suomalaisenkin sydämen viiden tuotantokautensa aikana. Kahden pariskunnan perhe- ja parisuhde-elämää seurannut menestyssarja on nyt saanut jatkeekseen täyspitkän elokuvan Solsidan (2017). Kyseessä on mitä mainioin komediaelokuva täynnä tilannekomiikkaa, huvittavia dialogeja ja ammattitaitoisia näyttelijäsuorituksia.

Felix Herngrenin ohjaama Solsidanin valkokangasversio alkaa dramaattisesti ja tummasävyisesti keskellä Saltsjöbadenin äveriästä asuntoaluetta Tukholman kupeessa. Elokuvan pääpareista hammaslääkäri Alex Löfström (Felix Herngren) ja näyttelijävaimonsa Anna (Mia Skäringer) ilmoittavat keskellä jouluidylliä aikovansa erota. Anna on löytänyt kiltin ja konflikteja välttelevän miehensä tilalle nuoremman, vetreämmän ja urheiluhenkisemmän Davidin (Henrik Schyffert).

Solsidanin hienostoalueen ökyrikas aviopari Fredrik ”Fredde” Schiller (Johan Rhenborg) ja Mikaela ”Mickan” (Josephine Bronebusch) järkyttyvät ystäviensä uutisesta. Fredde pyrkii ratkomaan Alexin parisuhdekriisiä ja yrittää auttaa ystäväänsä löytämään rinnalleen uuden naisen. Ilman pankinjohtajaystävänsä apua Alex tutustuu herttaiseen Bellaan (Frida Hallgren), josta tulee hänen uusi heilansa.

Näin on rakennettu alkuasetelma herkulliseen komediaan, jossa Fredden huolia lisäävät sosialistisia ajatuksia omaksunut teinipoika Victor (Leonardo Rojas) ja ennen kaikkea isäukko Maurtiz (Sven Wollter), josta Fredde on pahasti vieraantunut. Mickan yrittää toimia apurina miehensä ja appiukkonsa välien lämmittämisessä, kun hän kuulee Maurtizin asustelevan skoonelaisessa paremman väen kesäparatiisi Torekovissa.

Mickan haluaa olla hienostoalueen ykkösleidi, mutta hänen vaaleat hiuksensa uhkaavat harmaantua kovan kilpailijattarensa Lussanin (Rebecka Teper) takia. Hänen ja Lussanin rupattelu voi vaikuttaa asialliselta, mutta silmistä sinkoilevat samalla pienet terävät tikarit keskustelukumppanin suuntaan.

Elokuvan riemastuttavimmat hetket tarjoutuvat kuitenkin itaran ja tungettelevan pariskunnan Oven (Henrik Dorsin) ja vaimonsa Anetten (Malin Cederbladh) tahdittomuudesta. Perillisen toivossa Ove on valmis mitä ihmeellisimpiin tempauksiin. Voi sitä myötähäpeän määrää, jota katsoja tuntee hohotuksensa lomassa!

Solsidanin onnistuneen ja täysipainoisen komiikan taustalta löytyy uusi taitava käsikirjoittaja Jesper Harrie. Roolihahmot ovat karikatyyrejä, mutta lähes jokainen tuntee samankaltaisia pariskuntia lähipiiristään. Solsidan tekee hyväntahtoista pilaa niin keski-ikäisten pariskuntien ongelmista kuin tasa-arvoaan vaalivien ruotsalaisten luokkaeroistakin.

Älykkäästi diskuteeraavien "hurrien" hurtti huumori lyö Solsidanissa jälleen kerran valtaosan suomalaishupailuista, joiden komiikka rakentuu valitettavan usein humalaisen örvellyksen varaan.

Elokuvan traileri:


perjantai 15. joulukuuta 2017

Tähtien sodan mainio jatko-osa***½

                                 Star wars: The Last Jedi yhdistää hyvin vanhan ja uuden.
                                 Chewbacca (Joonas Suotamo) ja uusi tulokas porg-lintu.

Odotettu Star Wars: The Last Jedi (2017) palaa varsinaiseen Star Wars -saagaan. Ohjaaja-käsikirjoittaja Rian Johnson jatkaa tarinaa siitä, mihin kahden vuoden takaisessa  The Force Awakens -leffassa jäätiin.
Siinä galaksia hallitseva Ensimmäinen ritarikunta (Imperiumin manttelinperijä) kärsi katkeran tappion, kun kapinalliset tekivät selvää jättimäisestä Starkiller-superaseesta. Pahisliittoutumalle kyse oli kuitenkin vain hävitystä taistelusta, ei koko sodasta. Aavikkoplaneetalta kotoisin olevan nuoren Rayn (Daisy Ridley) tehtäväksi tuli etsiä karaistunut jediritari, joka voisi johdattaa kapinalliset voittoon. The Force Awakensin lopussa viimeinen jedi löytyikin:  äreäksi vanhukseksi kasvanut Luke Skywalker (Mark Hamill). 
Reyn harmiksi erakoitunut Luke Skywalker ei halua hievahtaakaan turvapaikastaan syrjäiseltä saarelta. Legendaarinen  jedimestari on haluton tarttumaan valomiekkaan ja ryntäämään sisarensa prinsessa Leian (edesmennyt Carrie Fisher) johtamien ja rotkon reunalle joutuneiden kapinallisten avuksi. Luken välipitämättömyyteen on syynsä. Kaikki juontaa juurensa siihen, kun sisarenpoika Ben Solo (Adam Driver) siirtyi Voiman pimeälle puolelle ja muuttui Kylo Reniksi.
Ensimmäisen ritarikunnan yksinvaltias Snoke (Andy Serkis + CGI) tietää, että jediritarikunta pysyy uhkana niin kauan kuin Luke Skywalker on hengissä. Siksi tämä matalaääninen sadisti yllyttää Kylo Renin jedimestarin perään.
Kapinallisten tukalaa tilannetta yrittävät ratkoa Ensimmäisen ritarikunnan riveistä eronnut Finn (John Boyega) ja sisarensa menettänyt Rose (Kelly Marie Tran). He kuulevat kasinoplaneetalla majailevasta hakkerista,  joka voisi auttaa kapinalliset voittoon. Hakuoperaatiossa tukea antavat herkästi tulistuva pilotti Poe (Oscar Isaac) ja sekä sympaattinen pallorobotti BB-8.
Visuaalisesti todella näyttävä Viimeinen jedi sopii Star Wars -jatkumoon hienosti.  Leffan ensimmäinen tunti on intensiivinen ja vauhdikas. Alun näyttävän avaruustaistelun jälkeen vaihdetaan maisemaa ehkä jopa liiankin nopeasti.
Ohjaaja Johnson on ollut Star Wars -saagan suuri ihailija. Mukana on tuttuja asioita, joita kaikki edelliset elokuvat nähneet tunnistavat ja pieniä yksityiskohtia, joilla palkitaan vannoutuneimpiakin faneja. Mutta ennen kaikkea Johnson tuo Tähtien sodan maailmaan runsaasti lisää huumoria, syvyyttä ja tunnetta.
Elokuvan vaikuttavat taistelukohtaukset eivät ole pääasia. Niitä tärkeämmäksi nousevat elokuvan maailman ja olennot. The Last Jedi lähes tavoittaa George Lucasin luoman fantasia- ja sci-fi-maailman. Uusia oliota edustavat tässä kahdeksannessa episodissa mm. varsin söpöt porg-linnut, joista varmasti tulee haluttua fanitavaraa.
Upeista näyttelijäsuorituksista on esiin nostettava konkarit Mark Hamill ja Carrie Fisher. Myös dynaaminen Daisy Ridley, ristiriitainen pahis Adam River ja uusi tuttavuus Kelli Marie Tran ovat rooleissaan erinomaisia. Hyvin pärjää myös suomalainen 31-vuotias Joonas Suotamo Chewbaccan roolissa. Pahiten puolestaan floppaa kapinallisten vara-amiraali Holdoa näyttelevä Laura Dern, joka on poikkeus naisenergiaa pursuavassa leffassa.
Viimeinen jedi on uuden trilogian välielokuva, joka jatkaa aiempaa ja pohjustaa tulevaa loppuhuipennusta.  Siinä huumori, toiminta ja sadunomainen seikkailutarina ovat sopivasti tasapainossa toisiinsa nähden. Elokuvan 2,5 tunnin pituus ja suurpahiksen puute ovat miinusta. Yksinvaltias Snoke ei vedä vertoja alkuperäissaagan keisari Palpatinelle, pimeyden ruhtinaalle.
The Last Jedi on omistettu prinsessa Leiaa saagan alusta asti näytelleelle Carrie Fisherille, joka menehtyi sydänkohtaukseen elokuvan kuvausten jälkeen viime vuoden joulukuussa.

                                Ray (Daisy Ridley) yrittää maanitella jedimestari Luke
                                Skywalkeria (Mark Hamill) taistoon kapinallisten puolesta.

Elokuvan traileri:





































sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Pohjanmaata vapauttamassa**½

                                Tammisunnuntain tapauksia käsitellään ensi kerran
                                elokuvan keinoin Ilkka Vanteen ohjaustyössä.

Y-Kinossa on tänä syksynä ollut laaja kattaus Suomen kohtalonvuosiin liittyviä elokuvia. Antti Tuurin käsikirjoittama ja Antti-Jussi Annilan ohjaama Ikitie (2017) ja Aku Louhimiehen supersuosittu Tuntematon sotilas (2017) ovat saaneet kansalaiset niin paikalliseen sohvateatteriin kuin muihinkin elokuvateattereihin kautta maan. Tuntematon sotilas on ylittänyt jo 700 000 katsojan rajan.

Antti Tuurin käsikirjoittama ja Ilkka Vanteen ohjaama dokumenttielokuva Tammisunnuntai 1918 (2017) sai ensi-iltansa Ylistarossa elokuvateatteri Matin-Tuvan Filmiä ja valoa –festivaalilla marraskuussa. Y-Kinossa elokuvan seuraavat esitykset ovat itsenäisyyspäivänä 6.12. ja torstaina 7.12.
Tammisunnuntai-dokumentti taustoittaa Suomen sisällissotaa ja kertoo erityisesti venäläisvaruskuntien aseistariisumisesta tammikuun 27.-28.1. yönä Etelä-Pohjanmaalla.

Alkusysäys tuleville tapahtumille annettiin Ylistaron Peränevalla, jossa Kainaston ja Kitinojan suojeluskuntalaiset kaatoivat venäläismatruuseja kuljettaneen junan ja vangitsivat heistä 40. Yön dramaattisina tunteina noin 3000 venäläissotilasta riisuttiin aseista Ylistarossa, Lapualla, Vaasassa ja Seinäjoelle Mannerheimin käskyyn perustuen.

Draamadokumentti painottuu Ylistaron tapahtumiin. Muutamaa päivää ennen h-hetkeä Ylistaron suojeluskuntalaiset onnistuivat varastamaan Herttualan koulun hirsiaitasta satakunta kivääriä 120 venäläissotilaan nenän edessä. Tammisunnuntaina Ylistaron suojeluskuntalaiset sekä Vöyrin sotakoulun joukot, yhteensä 800 miestä, riisuivat aseista 400 venäläistä sotilasta Ylistarossa. Tämä merkitsi lähtölaukausta valkoiselle armeijalle Suomen sisällissodassa, joka alkoi Pohjanmaalla vapaussotana.

Tammisunnuntai 1918 alkaa noin kymmenen minuutin taustoituksella, jossa valokuvin, filmipätkin ja aikalaiskertomuksin selvitetään Suomen päätymistä Venäjän vallan alle, sortokausien toimenpiteitä Suomen autonomisen aseman heikentämiseksi, jääkäriliikkeen syntytaustaa ensimmäisen maailmansodan oloissa ja yhteiskunnallisen tilanteen kärjistymistä. Elokuvaa on dramatisoitu aidoilla kuvauspaikoilla Ylistarossa. Dokumentin yksi näyttelijöistä on kauhavalaistaustainen Sauli Kangas.

Pääosa dokumentin materiaalista on tuttua Suomen historiaa opettaneille. Uutta arvokasta ja aiemmin vähänkäytettyä materiaalia edustaa Päivälehden (nykyinen Helsingin Sanomat) arkiston Eljas Erkon muistiinpanot. Vimpelin sotakoulun käynyt ja Vöyrin sotakoulussa opettanut Erkko johti Ylistarossa rukoushuoneen ja nuorisoseurantalon valtausta.

Elokuvan taustalta löytyy laaja työryhmä, johon ovat kuuluneet Ylistaron tammisunnuntai 100 vuotta –työryhmä, Vörå krigskolasarbetsgrupp, Filmiä ja valoa festivaali ry, Vapaussodan Perinneliitto ry sekä Vapaussodan ja Itsenäisyyden EP:n perinneyhdistys ry. Dokumentin tuotanto on Matila & Röhr Productionsin käsialaa. Rahoittajina ovat toimineet mm. Etelä-Pohjanmaan liitto, Suomen kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan maakuntarahasto sekä laaja joukko eteläpohjalaisia yrityksiä, kuntia, kaupunkeja ja yksityisiä tahoja.

Draamadokumentti valaisee tärkeällä tavalla eteläpohjalaista paikallishistoriaa ja tekee tunnetuksi sisällissodan lähtökohtia Etelä-Pohjanmaalla. Kovin merkittäviä elokuvallisia ansioita ei dokumentilla kuitenkaan ole. Se sopii tulevina vuosina hyvin Suomen sisällissotaa taustoittavaksi opetusvideoksi.

Dokumentti ei juurikaan valaise Tammisunnuntaita seurannutta kansallista murhenäytelmää. Vastaitsenäistynyt Suomi syöksyi tammikuun 1918 lopussa veriseen veljessotaan, joka päättyessään toukokuussa 1918 oli vienyt n. 36 600 suomalaisen hengen.

Sodan nimistä on kiistelty koko itsenäisyytemme ajan. Silti niin punakapinalla, veljessodalla, kansalaissodalla, vapaussodalla, luokkasodalla, sisällissodalla kuin vuoden 1918 sodallakin on omat perusteensa. Sota koettiin eri tavalla eri yhteiskunaluokissa maamme eri puolilla. Tämä Tammisunnuntai 1918 olisi voinut mainita ennen lopputekstejä.


Harrastajanäyttelijöiden voimannäyttö***

                                               Kauhavalaiset harrastelijanäyttelijät tekivät                                            ...